Talouskasvun takana

Lundin yliopiston professori Lennart Schön ei suinkaan ole ainoa, joka on yrittänyt tiivistää maailman taloushistorian yksien kansien väliin. Samaa on yrittänyt muun muassa amerikkalainen Rondo Cameron, jonka yleisesitys Maailman taloushistoria: paleoliittiselta kaudelta nykypäivään (SHS/WSOY) julkaistiin suomeksi vuonna 1995. Unohtaa ei sovi myöskään Eino Jutikkalan Uudenajan taloushistoriaa (WSOY, 1953), joka aikanaan oli ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys maailman taloushistoriasta.

Sekä Jutikkalan että Cameronin kirjaa voi löytää hyvällä tuurilla antikvariaateista, joten oli aikakin, että joku julkaisee maailman taloushistoriasta uuden yleisesityksen. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon uutta tietoa vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa talouden historiasta on ehtinyt kertyä. Takakansitekstin mukaan teos kattaa myös Pohjoismaat sekä naisten aseman, joten lähtökohtaisesti teosta voidaan pitää suomalaiselle lukijalle kohdennetumpana kuin esimerkiksi amerikkalaisen Cameronin teosta.

Schönin kirja on itsenäinen sisarteos Johan Söderbergin kirjoittamalle Vår världs ekonomiska historia D. 1, Den förindustriella tidenille (2007), joka nimensä mukaisesti käsittelee esiteollisen ajan taloushistoriaa. Vastapainon päätös suomentaa ensimmäisenä toinen osa on perusteltu, sillä teollisen ajan taloushistoria on nykypäivää silmällä pitäen mielenkiintoisempi ja tärkeämpi taloushistorian aikakausi. Eittämättä useampi lukija tarttuu teokseen ymmärtääkseen edes jotakin tämänhetkisestä talouskriisistä ja sen taustoista. Oleellista on myös se huomio, että Schönin teos on oma kokonaisuutensa, jonka ymmärtämiseen ei tarvita Söderbergin kirjan lukemista.

Esteettisesti Schönin teos on miellyttävä, koviin kansiin suljettu arvoesine, joka näyttää arvokkaalta hyllyssä lukemattomanakin. Teoksen kansikuvan tietokonepelimäinen ilme on niinikään erilainen ja herättää halun tutkiskella kirjaa lähemmin. Teoksen johdantoluvussa Schön poimii viimeisen kahdensadan vuoden taloushistoriasta kaksi oleellista faktaa: väestön määrä on kuusinkertaistunut, ja tuotanto 65-kertaistunut. Samalla maailma on nivoutunut yhä tiiviimmin yhdeksi kokonaisuudeksi. Taloudesta on tullut globaali voima, jonka heilahtelut vaikuttavat koko maailmaan.

Schön vääntää asioita rautalangasta vain paikoin, joten riippuu paljon lukijan omasta perehtyneisyydestä, kuinka kirjan tekstiä pystyy seuraamaan. Oletusarvona on, että lukija on selvillä vähintäänkin talouden ja taloushistorian perustermeistä. Jos siis olet täydellinen talousteoriaummikko, lienee loogisempi aloituskohta esimerkiksi Sixten Korkmanin Talous ja utopia (Docendo, 2012).

Schönin teoksessa ei  1900-luvun keynesiläisyyttä lukuun ottamatta juuri keskitytä talousteoreetikkoihin, vaan kirja nojaa vahvasti fakta- ja tilastopohjaan. Taulukoita ja kaavioita kirjassa onkin roppakaupalla, ja valitettavasti niitä unohdutaan välillä ulkolukemaan sellaisella perusteellisuudella, että lukijan kuin lukijan keskittyminen herpaantuu. Toisaalta vahva tilastollisuus lisää teoksen arvoa hakuteoksena, mutta tavalliselle lukijalle teksti voi tuntua paikka paikoin hieman puuduttavalta. Suomenkielinen teksti soljuu kuitenkin mukavasti, mistä osakiitos kuuluu varmasti myös suomentaja Paula Autiolle. Tarkasti ja huolellisesti käännettyä tekstiä lukee aina mielellään.

Myös toimituksellisesti teos on tarkkaa työtä, eikä tekstistä löydy suurempia virheitä tai lapsuksia. Emmeline Pankhurstin johtaman suffragetti-liikkeen esimerkki tulee kyllä todetuksi kahteen otteeseen samalla aukeamalla (s. 122–123), mutta tämän lisäksi löysin kirjasta vain yhden kirjoitusvirheen (s. 471, rivi 14). Pieni puute on myös kokoavan sisällysluettelon puuttuminen, jolloin yleiskuvan muodostaminen on vaikeaa. Osittain tästä johtuen kirjassa käytettyjen otsikoiden hierarkkisuus on myös hieman epäselvä.

Historioitsijana Schön on hämmentävän neutraali tarkkailija. Kirja käsittelee talouskasvun 200-vuotista historiaa jokseenkin luonnollisena ja vääjäämättömänä prosessina. Vaihtoehtoisille näkemyksille ja pohdinnoille siitä, olisiko voinut käydä toisin, ei teoksessa anneta sijaa. Tämä ei tarkoita, että Schön olisi sokea kehityksen aiheuttamille lieveilmiöille, mutta hän ei toisaalta erittelekään niitä erityisen ansiokkaasti. Hämmentävin esimerkki lienee se, että Schön näkee Yhdysvaltain kehittämän atomipommin ensisijaisesti fysiikan kehityksen huipentumana, eikä suinkaan järkijättöisenä joukkotuhoaseena. Toisaalta teos käsittelee maailman taloushistoriaa, eikä suinkaan maailman talouskasvun lieveilmiöiden historiaa. Jälkimmäisiä on eritelty myös muissa teoksissa, joskin sillä olisi kyllä mielestäni ollut sijansa myös tässä teoksessa. Ainakin jossain määrin.

Oleellista tällaisissa historiallisissa yleisesityksissä lienee se, miten ne onnistuvat muuttamaan käsitystämme historiallisista tosiasioista. Yleisiin linjoihin on usein vaikea esittää sen suurempia muutoksia, mutta tällaisten teosten arvo piilee näkökulmassa, josta käsin historiaa tarkastellaan. Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta on Amerikan valloituksen ja taloushistorian välinen suhde. Talouteen liittynyttä standardisointia valistettiin koulun historian tunnilla John Fordin ja autotehtailun esimerkin kautta. Schön huomauttaa, että tätä varhaisempi – ja raadollisempi – esimerkki oli Amerikan preerioiden valloitus alkuperäisasukkailta. Vallan hyvin tiedämme, ettei valloitus ollut väkivallaton projekti, vaan sitä varten tarvittiin paljon sotilaita ja sotilaille massatuotantona tuotettuja kivääreitä. Yksinkertaisista ja vaihdettavista osista valmistetut kiväärit ovat teollisuuden standardisoinnin malliesimerkki, joka tapahtui  kymmeniä vuosia ennen kuin T-Fordeja alettiin kasata kokonaisiksi liukuhihnalla.

Edellä esitetty esimerkki on vain yksi näyte siitä, millä tavalla Schön avaa uudenlaisia näkökulmia jo ennestään tuttuihin historiallisiin ajanjaksoihin. Toinen elähdyttävä esimerkki käsittelee Afrikan mantereen kolonialismia, joka noin yleisesti on nähty eurooppalaisten riistoprojektina. Kolonialismin muodot ja intensiivisyys vaihtelivat kuitenkin siirtomaaisännästä ja alueesta riippuen paljonkin. Schön ei sulje silmiään Belgian Kongossa tapahtuneilta julmuuksilta, mutta huomauttaa, että kolonialismi kehitti sivussa myös useiden siirtomaiden infrastruktuuria ja hallintoa.

Japanin avautuminen 1800-luvun puolivälissä on klassinen esimerkki siitä, kuinka yksittäinen valtio voi omalla toiminnallaan torjua kolonialistiset pyrkimykset ja nousta itsenäiseksi talousmahdiksi. Japanin tapauksessa oli toisaalta kyse olosuhteista, oikeista ratkaisuista ja onnestakin, eikä samanlainen prosessi olisi välttämättä onnistunut esimerkiksi Kiinassa, joka valtavana maana oli liian hajanainen vastustaakseen eurooppalaisia siirtomaaisäntiä. Sittemmin Kiina on 1900-luvun lopulta lähtien noussut uudeksi talousmahdiksi ja rynninyt vauhdilla Afrikan mantereelle, minkä Schön näkee eurooppalaisen kolonialismin toisintona.

Kuten mainittua, teoksen takakansi lupailee teoksen käsittelevän aiemmista yleisesityksistä poiketen myös naisten ja Pohjoismaiden merkitystä taloushistoriassa. Mitenkään erityisen painokkaasti Schön ei kyllä naisia teoksessa käsittele, joten tältä osin takakansiteksti on hieman harhaanjohtava. Pohjoismaistakaan ei paljoa puhuta, mutta se johtuu toisaalta siitä, että ennen 1900-lukua esimerkiksi Suomi oli taloushistorian kannalta merkityksetöntä periferiaa.

Tämän päivän talouskriisiäkään Schön ei käsittele kovinkaan seikkaperäisesti, joskin sivuaa kyllä vuonna 2009 Yhdysvalloista alkanutta kriisiä kirjan loppupuolella. Alkuteos on vuodelta 2010, joten on ymmärrettävää, ettei Euroopan nykytilanteelle ole kirjassa uhrattu kovinkaan montaa riviä. Kriisistä ja sen hoidosta kiinnostunut voi tarttua parin vuoden takaiseen opukseen Kurssi kohti konkurssia – talouskriisin syyt ja seuraukset (Vastapaino, 2011).

Schönin teoksen ansiokkuus on siinä, kuinka se onnistuu antamaan kattavan kuvan talouden kehityksestä viimeisen 200 vuoden ajalta. Jälkisanoissaan Schön pohtii, etteivät kehityksen perusedellytykset ole myöskään muuttuneet juuri miksikään. Globaalistuminen on tuonut siihen omia haasteita, kuten sen, että toisella puolen maapalloa tapahtuva kehitys vaikuttaa myös toisella puolen maapalloa niin hyvässä kuin pahassakin. Energia ja sen saatavuus sekä ilmastonmuutos ovat talouden näkökulmasta tulevaisuuden suurin haaste. Viimeiset 200 vuotta talous on enemmän tai vähemmän nojannut fossiilisiin polttoaineisiin, joten viimeistään nyt on aika keksiä vaihtoehtoja, jos talouden halutaan tulevaisuudessakin kasvavan.

 

Kirjan tiedot:

Lennart Schön

Maailman taloushistoria: teollinen aika.

Vastapaino

Arvostelu julkaistu aikaisemmin Kulttuurintutkimus-lehden numerossa 30 (2013): 3.

Facebook Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.