Brasiliassa kaikki eivät pelaa jalkapalloa

Pilkun paikka on alaotsikkonsa mukaisesti kokoelma jalkapalloaiheisia tarinoita. Kirjan on toimittanut brasilialainen kirjailija Luiz Ruffato, jonka tarina myös päättää teoksen. Niinkin paljon kuin Brasilia yhdistetään jalkapalloon, ei sitä ole maan kaunokirjallisuudessa pahemmin käsitelty. Siksi tällainen.

Ruffaton kirjoittajille antama raamitus oli tarkoituksellisen lavea: vähimmäisvaatimus oli, että jalkapallo (peliväline) liittyisi tarinaan jotenkin. Näin ollen ei ole suurikaan yllätys, että osassa tarinoita eletään ja hengitetään jalkapalloa, kun taas toisissa se pysyttelee tiukasti sivuosassa; välillä ollaan kentällä, välillä kentän ulkopuolella tai jopa keskellä syvintä viidakkoa.

Valitettavaa on se, että kokoelman tarinoista vain harva tulee iholle. Tuntuu, että suuri osa kirjoittajista ei ole suhtautunut toimeksiantoon intohimoisesti, vaan lähinnä varmistellen. Joitakin onnistumisia sentään on. Fernando Bonassi irrottelee onnistuneesti kieli poskessa novellissaan Kolme kertaa jalkapallo. André de Leonesin Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? on taas liikuttava tarina haluttomasta pallonpotkijasta.

Eliane Brumin Raimundolla on pallo hallussa on kokoelman pisimpiä, mutta novellin pituus on perusteltu. Tarina mukailee Eedenin puutarhan kertomusta, jossa käärmeen rooli on varattu ulkopuolelta tulevalle rikolliselle ja Hyvän ja pahan tiedon puun virkaa toimittaa radio, josta tarinan päähenkilö Raimundo kuulee ensimmäistä kertaa omituisesta lajista nimeltä jalkapallo.

Mainitsematta ei sovi myöskään jättää Rogério Pereisan Mustaa Jumalan poikaa tai Cristovão Tezzan Moraalikysymystä. Ruffaton itsensä kirjoittama Kynämies on lyhyt mutta toimiva novelli. Tarina sivuaa mahdollisesti Ruffaton itsensä lapsuutta, joskin varma ei hänen tapauksessaan voi olla.

Ulkoasultaan kirja on kaunis: vitivalkoisen kansipaperin suojaama kirja on väriltään mitäpäs muutakaan kuin vihreätä verkaa. Sisältönsä puolesta ja kokonaisuutena kirja ei kuitenkaan täysin vakuutta; jotenkin tuntuu siltä, että tarkempi rajaus tai kunnianhimoisempi tavoite olisi voinut puristaa kirjailijajoukosta enemmän irti. Lisäksi ilmaan jää kysymys siitä, että kenelle tämä kokoelma oikein on suunnattu. Tuskin jalkapallohulluille, joille kirjassa on taatusti liian paljon pallon nurjaa puolta. Tuskin myöskään jalkapalloa inhoaville, sillä heille pallo vilahtelee tarinoissa varmasti liian usein. Väliin jää harmaa alue, jossa pallon voi aivan yhtä hyvin viheltää tai jättää viheltämättä pilkulle.

Kirjan tiedot:

Luiz Ruffato (toim.)
Pilkun paikka – brasilialaisia jalkapallotarinoita
Aviador Kustannus
Suom. Jyrki Lappi-Seppälä

Arvostelu julkaistu aikaisemmin Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta -lehden numerossa 4/2015.

Facebook Comments