Paikka jonne ei voi palata

“’Huhtikuun 26. päivänä vuonna 1986 kello 01.23.58 tuhosi sarja räjähdyksiä lähellä Valko-Venäjän raja sijaitsevan Tšernobylin ydinoimalan neläjnnen reaktorin ja sen suojarakennuksen. Tšernobylin katastrofista tuli 1900-luvun suurin teknologinen onnettomuus.’”

Nobel-voittajan kirja koostuu kymmenien ihmisten haastatteluista tai “todistuksista”, jotka on merkitty muistiin pian onnettomuuden jälkeen. Itse kirja julkaistiin kuitenkin vasta yli kymmenen vuotta onnettomuuden jälkeen, sillä kirjailija ei tuntunut keksivän tapaa kirjoittaa Tšernobylistä.

Kirja lyö ilmat pihalle. Onnettomuuden synnyttämiä tulipaloja riensi sammuttamaan joukko palomiehiä, joilla ei ollut minkäänlaisia suojavarusteita. He todennäköisesti estivät entistä suuremman katastrofin, mutta kuolivat oksentaen omia sisälmyksiään. Valtiovalta valehteli ihmisille estääkseen suuremman paniikin, mutta alisti siinä sivussa satoja ihmisiä tappavalle säteilylle.

Kirjassa sota on helpompi sisäistää kuin Tšernobyl. Ydinvoimalaonnettomuus muutti alueen epämaaksi, joka on olemassa, mutta jonne ihmiset eivät voi elinaikanaan palata. Syytä – näkymätöntä tappavaa säteilyä – on mahdoton sisäistää. On irvokasta, että tuhansien ihmisten kodit ovat nykyisellään extreme-turismin retkikohde.

 

Kirjan tiedot:

Svetlana Aleksijevitš

Tšernobylista nousee rukous

Tammi

Suomentanut Marja-Leena Jaakkola

Arvostelu julkaistu aikaisemmin Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta -lehden numerossa 3/2016.

Facebook Comments