Kirja pelosta ja pahoista teoista

Afrikkalaista kirjallisuutta suomennetaan meillä harvakseltaan. Itseoikeutetusti kustannusohjelmiin pääsevät meillä päin nobelistit tai muiden suurten kirjallisuuspalkintojen saajat tai vain ehdokkaina olleet. Tässä ei tietysti ole mitään yllättävää tai edes pahaa, sillä antaahan jo palkintoehdokkuus jotain osviittaa kirjan laadusta.

Nigerilaisen Chigozie Obioman Kalamiehet oli yksi kuudesta finalistiehdokkaasta vuoden 2015 Man Booker Prize -kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Voitto meni lopulta jamaikalaiselle Marlon Jamesille teoksesta A Brief History of Seven Killings, mutta suomennokseen on kuudesta ehdokkaasta päätynyt vain Obioma sekä havaijilaistaustainen Hanya Yanagihari, jonka teos Pieni elämä julkaistaan suomeksi tänä keväänä.

Obioman esikoisteos on käännetty ainakin 22 kielelle, ja kirjailijaa on verrattu Chinua Achebeen (1930–2013), nigerialaisen kirjallisuuden suurnimeen. Toinen vertailukohta voisi olla Suomessakin vieraillut Chimamanda Ngozi Adichie, jonka viimeisin (essee)teos ilmestyy suomeksi tänä keväänä. Sekä Adichie että Obioma ovat kotoisin Nigeriasta, mutta viettävät suurimman osan ajastaan nykyään Yhdysvalloissa.

Kalamiehet sijoittuu Nigerian sotilasjuntan viimeisiin vuosiin 1990-luvun alkupuolelle. Kontekstistaan huolimatta kirja ei ole historian oppitunti. Keskiössä on kuusilapsinen nigerialainen perhe, jonka ankara isä jättää äidin hoidettavaksi muuttaakseen töiden perässä isompaan kaupunkiin. Perheen neljä vanhinta veljeä käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja ryhtyvät kalastelemaan läheisellä joella vastoin isän tahtoa. Siellä he törmäävät kylähulluun, joka ennustaa yhden veljistä tappavan toisen. Tästä hetkestä veljesten keskinäinen suhde alkaa murentua, ja tarina saa yhä traagisempia sävyjä.

Tyylillisesti Obioman ja Adichien proosassa on paljon samaa. Kumpikin heittää tekstinsä sekaan igbon ja jorubankielisiä sanoja ja lausahduksia:

”Äiti nousi ja suuntasi kohti makuuhuonetta mutta pysähtyi äkkiä kuullessaan Ikennan sanovan jotain. Hän käännähti ja kivahti: ’Eh? Ikenna, isi gini? –Mitä sinä sanoit?’”

Eroavaisuuksiakin toki on. Adichien henkilöhahmot kuuluvat usein koulutettuun keskiluokkaan, kun taas Obioman kirjan henkilöiden elämänpiiri rajoittuu maalaiskylään. Ympäröivää maailmaa edustavat lähinnä toiseen kaupunkiin matkaava isä ja vaalikampanjaa käyvä sosialidemokraatti M.K.O. Abiola (1937–1998).

Kalamiesten suurin teema on pelko, joka ongenkoukun lailla voi tarttua ihmiseen, eikä päästä otteestaan, vaikka kuinka pyristelisi. Toisaalta se on myös kirja vastuusta, perhesiteistä, pahoista teoista ja niiden seurauksista. Heli Naskin sujuvan suomennoksen ansiosta Obioman proosa soljuu miellyttävästi.

Hyvä tarina ei olisi kaivannut lopussa olevia jälkisanoja, joissa kirjailija selittää harmillisesti auki kirjan merkitystä ja eri hahmojen allegorisuutta. Tämä vie lukijalta pohtimisen ilon, eikä kirjaa enää halua makustella, kun sen on kerran sulkenut.

Tarina on kuitenkin kirjoitettu – ja se on hyvä.

 

Kirjan tiedot:

Chigozie Obioma

Kalamiehet

Atena

Suomentanut Heli Naski

Arvostelu on julkaistu aiemmin Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta -lehden numerossa 1/2017.

 

Facebook Comments